Kuivamustekala

 Mitä tämä kuvaaja esittää? Useimmat varmaan veikkaavat jotain sellaista kuin "elämänlaadun muutosta kautta aikojen" tai "hyvien ja huonojen aikojen vaihtelua". Ja niin minäkin olisin veikannut, mutta ei: tämä kuvaa taloudellisen eriarvoisuuden muutosta Euroopassa ajanlaskun alusta tähän päivään. Tähän kuvaajaan tiivistyy olennaisin ja hätkähdyttävin sisältö Walter Scheidel in kirjasta The Great Leverer. Violence and the History of Inequality From the Stone Age to the Twenty-First Century (2017).  Scheidelin teesi on lohduttomuudessaan yksinkertainen: eriarvoisuus lisääntyy jatkuvasti. Ainoa, mikä voi tasata omaisuuksia, on jonkinlainen katastrofi: rutto, massiivinen sota, totalitaristinen vallankumous, koko yhteiskunnan romahtaminen. Aina kun ajat ovat hyviä ja rauhallisia, eriarvoisuus vain lisääntyy. Tämä on tavallaan ilmiselvää, kun ajattelee talouskasvun logiikkaa. Jos kaikkien omaisuus tuplaantuisi, niin keppikerjäläinen olisi vain kymppejä tai sa...

Caroline Criado Perez ei selvästi säästellyt vaivaa kirjoittaessaan kirjaansa Invisible Women (2019; suomennettu nimellä Näkymättömät naiset,  WSOY 2020, kääntäjä Arto Schroderus). Hän on käynyt ihmiselämän jokaisen osa-alueen läpi, ja oli kyse sitten mistä osa-alueesta tahansa, niin hänen löytämässään datassa on aina aukko - naisen kokoinen aukko. Hallitukset, yritykset ja järjestöt tuppaavat tehdä ratkaisuja "ihmisille" - mutta sitten niitä on testattu vain miehillä tai suunniteltu vain miesten voimin. Kirja oli täynnä esimerkkejä, joita oli välillä vaikea uskoa todeksi.  Lääketieteen esimerkit olivat kaikkein uskomattomimpia. Uusia lääkkeitä testataan järjestään vain miehillä: ei siksi, että naisia unohdettaisiin kutsua testeihin, vaan tieten tahtoen. Naisten hormonaalinen kierto tekee testauksesta hankalampaa - joten suurin osa tutkijoista yksinkertaisesti jättää naiset pois tutkimuksista saadakseen siistimpää dataa! No, kunhan vain työ on helpompaa, niin ei kai sellaisil...

Löysin Adrian Tchaikovskyn pari vuotta sitten ja olen sittemmin pyrkinyt kahlaamaan hänen scifi-tuotantoaan läpi. Lyhyesti sanottuna mies on parasta, mitä nyky-scifissä tapahtuu, mutta syystä tai toisesta hän on paljon tuntemattomampi kuin pitäisi.  Tchaikovskyn tuotannon helmi on Children of Time (2015), joka kertoo epätoivoisesta sukupolvialuksesta, joka kuljettaa mukanaan ihmiskunnan viimeisiä rippeitä, sekä vähän vinksalleen menneen maapalloistamisprojektin seurauksena syntyneestä älykkäiden hämähäkkien planeetasta. Kirjasta tulee vahvasti mieleen Vingen Taivaan syvyydet, mutta tämä on vielä parempi. Myös jatko osa Children of Ruin (2019) oli hyvä: tällä kertaa tutustumme mustekalojen planeettaan ja mukana on vähän scifi-kauhuelementtejäkin. Dogs of War (2017) on tarina lähitulevaisuudesta, jossa geenimuunneltuja kyborgikoiria käytetään sotilaina. Kirjassa on paljon eettistä pohdintaa sodankäynnistä, sotilaitten vastuusta sekä ei-ihmisten oikeuks...