Anssi Jokiranta, Pekka Juntti, Anna Ruohonen ja Jenni Raina: Metsä meidän jälkeemme (Like, 2019). Kolmannen polven helsinkiläisenä en oikein tiedä metsistä mitään. Tai tarkemmin: koska olen tutustunut metsiin lähinnä virkistyskäytön kautta, minulla on ollut niistä vähän vääristynyt käsitys. Kun minä käyn metsässä, on se todennäköisesti joku Nuuksio tai muu kansallispuisto, josta löytyy kelohonkia, lahopuita ja sen sellaista. Oikeaa metsää, siis. Mutta tällaista metsää ei Suomessa enää ole juuri yhtään. Ylivoimaisesti suurin osa Suomen "metsistä" on todellisuudessa tasaikäistä istutettua puupeltoa, jonka kohtalona on avohakkuu. Tällaisessa puupellossa eivät kovinkaan monet eläinlajit pärjää, eikä olekaan ihme, että Suomestä löytyy lähes 900 uhanalaista lajia. Metsä meidän jälkeemme kertoo, miksi näin on, ja voi pojat se on karseaa luettavaa. Harvoin ns. V-käyrä on noussut yhtä nopeasti kuin tätä kirjaa lukiessa. Metsä meidän jälkeemme selitti, miksi avohakkuut ovat...