Siirry pääsisältöön

Väärin haudattu sotamies (Riku Kauhanen)

SKS:n kansanperinnearkistosta löytyy kosolti kummitustarinoita. Riku Kauhanen on käynyt näitä läpi ja kerännyt kirjaan edustavia esimerkkejä nimenomaan sotiin liittyvistä kummitusjutuista.

Kansanperinteelle tyypillisesti näissä jutuissa eivät paikat ja aikakaudet ole aina niin tarkkoja. Samasta paikasta saatetaan kertoa 30-luvulla, kuinka siellä kummittelevat sisällissodassa tapetut sotilaat, mutta 50-luvulla kummitukset ovatkin jatkosodassa ammuttuja venäläisiä. Etenkin isonvihan ajan vainolaistarinoita on siirretty suoraan sisällissodasta kertoviin tarinoihin.  Huvittavin esimerkki oli tarina, jossa kummitukset olivat "isonvihan aikana tapettuja kommunisteja"!

Kirja perustuu Kauhasen graduun, ja se on varmasti ollut tosi hyvä gradu, mutta ei tämä minua tietokirjana innostanut. Kirja koostuu lähinnä kansanperinnearkistosta ja muista lähteistä kerätyistä tarinoista, jotka on lainattu kirjaan kokonaisuudessaan. Useimmat tarinat eivät ole kovinkaan mielenkiintoisia, vaan ne ovat lyhyitä tokaisuja tyyliin "Tuonne Veijolanmäkeen haudattiin ryssiä Kustaan sodan aikana. Siellä on nähty kummituksia". Hoh-hoijaa. 20 tällaista putkeen, niin on työn takana jaksaa kiinnostua enää yhdestäkään. Ja näitä vain tulee ja tulee, sota toisensa jälkeen. Onneksi välillä on pitempiä ja kiinnostavampiakin tarinoita, mutta vähän puuduttavaa tämä oli.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jumalan vihan ruoska: suuri nälänhätä Suomessa 1695-1697 (Mirka Lappalainen)

Kesällä tulee matkustettua myös maalle, jolloin peltoja katsellessa ryhtyy väistämättä ajattelemaan ruoantuotantoa. Nykyinen tehomaatalous tuottaa isoja ylijäämiä, mutta aikaisemmin elämä ei ollut yhtä helppoa. Aina välillä kävi kuin Saarijärven Paavolle: viljan vei halla, piti panna puolet petäjäistä. Ja joskus ei puolet riittänyt. Suomen historian suurin nälänhätä tapahtui 1695-1697. Tämä ei ole se Nälkävuosi-kirjassa kuvattu nälänhätä. Se tapahtui 1860-luvulla, ja oli ihan piece of cake verrattuna 1600-luvun nälkävuosiin. 1800-luvun nälkävuosina kuoli "vain" suunnilleen 10% väestöstä. 1690-luvun nälkävuosissa arvioidaan kuolleen uskomattomat 25% väestöstä. Joka neljäs kuoli nälkään ja tauteihin. Se on täysin omaa luokkaansa kuolinluvuissa: Biafran tai Etiopian nälänhädät olivat isoja, mutta niissä kuolleisuus laskettiin yksinumeroisissa prosenteissa. Mitä pitää tapahtua, jotta neljäsosa väestöstä kuolee nälkään? Lappalaisen mukaan kyseessä oli monien asioide

Kadonnutta tiiliskiveä etsimässä

Tällä kertaa Tiiliskivien ystävät -lukupiirillämme oli vihdoin vuorossa tiiliskivien tiiliskivi, Marcel Proustin yli 3000-sivuinen eepos Kadonnutta aikaa etsimässä. Teos on julkaistu alunperin vuosina 1913 - 1927. Ensimmäisen osan julkaisun jälkeen puhkesi ensimmäinen maailmansota, joten toinen osa sai odottaa julkaisuaan vuoteen 1918 saakka. Ensimmäiselle osalle Proust ei meinannut löytää kustantajaa, joten hänen piti lopulta maksaa kustantajalle kirjan julkaisemisesta. Se oli suurmenestys, joten toista osaa varten kustantajat suorastaan kilpailivat teoksesta. Ranskaksi Kadonnutta aikaa etsimässä ilmestyi seitsemänä kirjana, suomennos on jaettu kymmeneen kirjaan (neljä ensimmäistä osaa on suomennoksessa jaettu kahtia). Kolme viimeistä osaa julkaistiin Proustin kuoleman jälkeen, joten niihin kirjailija ei enää ehtinyt tehdä muutoksia tai korjauksia ennen julkaisua - ja sen ilmeisesti myös huomaa. Luimme teosta Tiiliskivien ystävät -FB-ryhmässä vuoden päivät. Suomennoksen näkökulmasta

1590-luvun Trump (Susimessu)

Jos tämä olisi romaani, olisin varmaan puolivälissä heittänyt sen pois liiallisen epäuskottavuuden vuoksi. Mirkka Lappalaisen Susimessu: 1590-luvun sisällissota Ruotsissa ja Suomessa (Siltala 2009) kietoo yhteen kolme yleensä erillisinä käsiteltyä tapahtumaa: nuijasodan, Kaarle-herttuan ja Sigismundin taistelun Ruotsin kruunusta sekä "missio Suetican" eli Ruotsiin suuntautuneen vastauskonpuhdistuksen. Kirja maalaakin kokonaiskuvan Ruotsista, joka oli jättämässä keskiajan taakseen, mutta ei ollut vielä siirtynyt uuteen aikaan. Murroskausina on usein levotonta, eikä 1590-luku ollut totisesti poikkeus. Perustarina on sukudraama, joka on samalla taistelu valtaistuimesta. Kustaa Vaasan kuoltua hänen vanhempi poikansa peri kruunun. Erinäisten käänteiden jälkeen toiseksi vanhin poika Juhana kuitenkin nappasi valtaistuimen veljeltään. Hänen poikansa Sigismundista pitäisi siis tulla kuningas, mutta kolmas veli, Kaarle-herttua, ei halunnut päästää puoli-puolalaista veljenpo