Kun kuulen sanan "loinen", ajatellen lähinnä monisoluisia otuksia: matoja, punkkeja, iilimatoja ja sellaisia. Ameebat ehkä tulisivat myös mieleen. Mutta en ole aiemmin ajatellut bakteereja tai viruksia "loisina", joten minulle tuli yllätyksenä, että Aivelon kirja kertoo lähinnä niistä. Näinollen tämä on suurimmaksi osaksi kirja ihmisen tartuntataudeista. Eikä siinä mitään, se on ihan hyvä kirja tartuntataudeista, mutta silti jotenkin tuli vähän huijattu olo. Halusin lukea monisoluisista loisista, mutta sainkin kirjan, joka on täynnä juttua bakteereista ja viruksista. Joka tapauksessa kirjassa oli paljon kiinnostavaa, mutta vahvimmin mieleeni jäi pohdinta loisten suojelusta. Jokaisella eläimellä on loisia, jotka ovat erikoistuneet vain tähän eläimeen; esimerkiksi päätäi ja satiainen loisivat ainoastaan ihmistä. Jos jokin eläinlaji siis kuolee sukupuuttoon, vie se mukanaan useita muitakin lajeja, jotka olivat täysin riippuvaisia siitä. Mutta kun uhanalaisia el...