Olen lukenut ja kuunnellut Rooman historiaa lähiaikoina paljon, ja alan ymmärtää klassisen sivistyksen viehätyksen. Tämän kirjan käännös on alunperin vuodelta 1927, mutta kääntäjä Gunnar Rancken puhuu esipuheessa ihan samoista asioista kuin uudemmatkin kirjat: samat Mariukset ja Sullat, samat kansalaissodat, sama tarina Caesarin joutumisesta nuorena merirosvojen kynsiin. Siitä tuli kiinnostava olo: tunsin olevani osa vuosisataista perinnettä. Näitä samoja asioita on opiskeltu miespolvien ajan. Selitysosassa kääntäjä toisinaan referoi Napoleonin kommentteja, mikä vähintäänkin vahvistaa tätä tunnetta: minä luen samaa kirjaa kuin Napoleon! Kirjassa on pitkä johdanto, jossa kerrotaan roomalaisten sodankäyntitavoista. Tästä johdannosta oli paljon iloa kirjaa lukiessa. Yleensä Rooman historiaa lukiessa minulta menee iloisesti sekaisin kohortit ja manipelit, prefektit ja centuriot ja niin edespäin. Nyt sain vihdoin kunnon käsityksen siitä, miten legioonat oli järjestetty. Jos jotain kiinnos...